Paluu



Oiva Polari (s.1912, k.1996) tunnettiin varsinkin myöhäiskaudellaan ’sinisistä lakeuksistaan’. Sininen väri liittyy niissä hänen tavoittelemaansa rauhaan: ’sininen väri on rauhoittava. Siellä tuolla puolen kaikki on sinistä ja violettia, rauhallista. Punaista väriä ei ole ollenkaan. Kun olen itse levoton, niin maalaan rauhaa nykyään. Ja voi olla, että katselija, joka on samassa kierteessä, pitää tästä levollisuudesta.’ Taustatekijöinä tähän sielukkaaseen näkemykseen olivat taiteilijan omat ajatukset elämästä ja tästä olevaisesta maailmasta. Maalausten levollista tunnelmaa lisäävät hänelle ominaiset kompaktit värikentät, joista puuttuvat lähes kokonaan siveltimen jälkien tuomat liikkuvat vaikutelmat.

Sininen väri liittyy myös kesään, kuten taiteilija kertoi lehtihaastattelussa vuonna 1980. ’Jo pelkästään se, että ajattelen kesäkuuta tai heinäkuuta, helpottaa oloa. Jos taidetta ei olisi, en tiedä miten kestäisin syksyn. Taide on kesää, se korvaa senkin minkä syksyssä menettää.’ Hän maalasi runsaasti syksyisin, mutta silloinkin sinistä ja kesäistä. Syksy merkitsi luonnon kuolemaa, siksi taiteilija ei nähnyt siinä mitään hyvää. Ruskea, syksyn väri, oli yhtä vastenmielinen. Hän myönsi kelpuuttavansa etäisen taivaansinensä joukkoon ripauksen punaista, keltaista ja violettia. Keskusteltaessa Polarin kanssa eteläpohjalaisesta lakeusmaisemasta ja sen merkityksestä, hän käytti maalauksistaan käsitettä ’taivaasta laskeutuva valo’ ja ’maa murheiden laaksona’. Taivaasta laskeutuvalla valolla ei hänelle henkilökohtaisesti ollut varsinaisesti kristillistä symbolimerkitystä, vaan kysymyksessä oli valo maallisena valona. Sen sijaan maa murheiden laaksona sisälsi kaiken sen inhimillisen kärsimyksen, jota yksityinen ihminen ja koko ihmiskunta joutuvat kohtaamaan elämänsä aikana. Pahan vaikutukset hän näki mm. väkivaltaisuutena, sotina, rotusortona ja nälänhätänä, joihin hän pyrki ottamaan kantaa taiteellaan.

Kun kuunteli Polarin ajatuksia hänen suhteestaan eteläpohjalaiseen lakeusmaisemaan ja katseli hänen maalauksiaan tuli helposti mieleen ajatus lakeudesta taiteilijan sielunmaisemana. Polari itse tuntui vierastavan ajatusta lakeudesta omana sielunmaisemanaan. ( Hirvonen, 46)


Lähde:
Hirvonen, E., Lahti, T. 1998. Taiteilija elämää lakeudelta. Ykkös-Offset Oy. Vaasa.