Eira Pättikangas


Eira Pättikangas (o.s. Saranpää) on syntynyt 1940 Kurikassa, joka on edelleen hänen kotipaikkakuntansa. Keskikoulun Isossakyrössä käynyt Eira Pättikangas on toiminut turkisompelijana.

Liian kaukana Amerikan ranta. Romaani. 1995.
Olkileijona murisee. Romaani. 1996.
Vain routainen maa. Romaani. 1997.
Jokaisella kotinsa. Romaani. 1999.

Helmisimpukka. Romaani. 2000.
Helmisimpukka. Äänikirja.
Lukija: Vesa Rantala. 2000.
Kirkas taivas, jäinen maa. Romaani. 2001.
Kirkas taivas, jäinen maa. Äänikirja. Lukija: Vesa Rantala. 2001.
Paulapolku. Romaani. 2002.
Paulapolku. Äänikirja. Lukija: Vesa Rantala. 2003.
Puhelinpylväiden varjossa valtatie. Romaani. 2003.
Puhelinpylväiden varjossa valtatie. Äänikirja. Lukija: Anna Lemmetti. 2004.
Aurinkokello. Romaani. 2004.
Aurinkokello. Äänikirja. Lukija: Vesa Rantala.
2004.
Punainen silkkinauha. Romaani. 2005.
Punainen silkkinauha. Äänikirja
. Lukija: Laura Käpyaho. 2006.
Savilinnun sukua. Romaani. 2007.
Joulupukin nenät. Kuvitus Suvi Pättikangas. 2008.
Edessä uusi kevät.
Romaani. 2009.
Kun tuuli kääntyy. Romaani. 2010.
Jäljet veräjällä. Romaani. 2011.

Etsi Eira Pättikankaan teoksia Seitti-kirjastoista

 


Opetusministeriö 1996, 1998, 2000, 2001, 2002, 2003, 2005.
Vaasan läänin Taidetoimikunta 1997.
Pohjanmaan Taidetoimikunta 2001, 2004.
Olga ja Vilho Linnamon säätiön tunnustuspalkinto 2001.
Suomen Kirjailijaliiton palkintoapuraha 2001.
Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto 2003.
Olga ja Vilho Linnamon säätiön palkintoapuraha 2007.
Taiteen keskustoimikunta 2007.
Kirjailijaliitto 2007.

 

Pohjanmaan kirjailijat ry 1995-
Pohjanmaan kirjailijat ry:n hallituksen varajäsen vuodet 1997-2000.

Pohjanmaan kirjailijat ry:n hallituksen jäsen 2001, 2007-
Suomen kirjailijaliitto 2001-

 

Neljäkymmentäluvun alussa istuin lapsuuskotini lattialla saadessani ensimmäisen kirjani. Siitä alkaen kirjat ja minä olemme olleet ystäviä. Kun ymmärsin, että joku oli kirjoittanut kansien välissä olevat jutut, ajattelin että joskus vielä kirjoitan itse ja toiset saavat lukea minun tarinani. Aikaa siihen kuitenkin vierähti. Koulussa kirjoitin pakolliset aineet, edes päiväkirjaa en ole koskaan pitänyt. Vuosikymmenet hupenivat ja aikani kului mainiosti ilman niin mittavaa ja vaivalloista puuhaa kuin kirjoittaminen. Vähän väliä kirjoittaminen kuitenkin palasi mieleeni, enkä koko elämäni aikana saanut päähänpinttymältäni rauhaa.
Sitten tuli lama ja työni loppui. Rupesin kirjoittamaan romaania vanhalla matkakirjoituskoneella. Kahden vuoden kuluttua ilmestyi Liian kaukana Amerikan ranta ja niin jäin kirjoittamisen koukkuun. Se on tuonut uuden ulottuvuuden, tarjonnut uusia kokemuksia ja tuttavuuksia. Ja onhan siinä haastetta.
Kirjoitan pitkiäkin aikoja kurinalaisesti päivittäin lähes kuin ammattilainen. Sitten välissä saattaa olla 2-3 kuukauden tauko. Parasta kirjoitusaikaani ovat syksy ja pimein talvi.
Romaanini sisältävät tarinan ja kertovat menneestä elämästä. Niissä on vanhoja työtapoja ja häviämässä olevaa murretta. Toivon lukijoiden viihtyvän ja kirjojen herättävän mukavia ajatuksia ja muistoja.


omakohtaasia.gif (2494 bytes) Poikkesin pääkaupungissa erääseen kirjakauppaan ja huomasin myynnissä oman kirjani loppupainosta. Ostin muutaman. Ystävällinen kassarouva rupesi kehumaan kirjaa ja erikoisesti sen murretta. Kirjassa oli sellaisia sanoja, joita hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Katselin katonrajaan ja tiedustelin, tuliko outojen sanojen merkitys selville asiayhteydestä. Hän vakuutti näin käyneen ja kertoi keskustelleensa kirjan murteesta Pohjanmaalla asuvan sukulaisensakin kanssa. Ilmoitin olevani samalta murrealueelta ja pelkäsin myyjän kysyvän, tunnenko kirjan kirjoittajan. Heitin ostamani kirjat laukkuun ja hävisin vikkelästi paikalta.

Harrastuksiini kuuluvat lukeminen, kuntoilu, käsityöt ja puutarhanhoito.

Kirjoitan perheelleni, joka on tärkeintä elämässäni.

kotomaakunnasta.gif (2844 bytes) Voisinko asua ja kirjoittaa jossakin muualla? Ehkä, mutta vaikeaa se olisi.
Minulle Etelä-Pohjanmaa on luoma ja joki.
Pelto ja leipä.
Ruiskukka ja lumihanki.
Maan ja taivaan yhtymäkohta.

lisatietoa.gif (2167 bytes) Eira Pättikangas Sanojen aika -tietokannassa

Tihinen Anne: Mirja Kuivaniemen Neitoperho ja Eira Pättikankaan Olkileijona murisee –teoksen eteläpohjalaisesta murteesta. Pro gradu –tutkielma. Oulun yliopisto. 2006.

paluu etusivullepaluu etusivulle
Tiedot 07.03.2012 © Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto