Tuula Matintupa


Olen syntynyt Kauhajoella 25.1.1950. Asun nykyään Lempäälässä.
Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri ja toimin päätoimisena tuntiopettajana Kelhon koululla. 
Ennen opettajaksi valmistumista olen ollut monenlaisissa ammateissa. Voisi sanoa, että olen melkoinen sekatyönainen, mikä kirjailijalle on vain hyväksi. Olen ollut mm. myyjänä, huolintasihteerinä, laskuttajana, lemmikkieläinkauppiaana, perhepäivähoitajana, kotiäitinä ja eläintenhoitajana. Meidän kotipihassamme on kulkenut lähes perheenjäsenien veroisina vuohia, lampaita, hevosia, kaikenkirjavaa siipikarjaa sekä tietysti koiria. 
Minulla on kolme lasta: Riikka, Perttu ja Nuutti sekä kolme tyttärenlasta.

Vapaa-aikoinani matkustelen, luen ja hoitelen pientä puutarhaani. Yritän myös kuntoilla sen verran, että aivot pysyisivät kirjoituskunnossa.

Sähköpostiosoite: tuula.matintupa(at)elisanet.fi

Hullu vuosi. Nuortenromaani. 1993.
Kuolema kulkee kesässä. Jännitysromaani. 1996.
Pelko on armoton. Jännitysromaani. 1997.
Lasilintu. Nuortenromaani. 1998.
Yksi kirje liikaa. Jännitysromaani. 1998.

Piippo ja mies Marokosta. Jännitysromaani. 1999.
Piippo ja kuolemantanssi. Jännitysromaani. 2000.
Piippo ja kotoinen mafia. Jännitysromaani. 2001.
Tuulen kalastajat. Fantasia
romaani. 2002.
Piippo ja piiloleikki. Jännitysromaani. 2003.
Piippo ja kaupan naiset. Jännitysromaani. 2004.
Piippo ja häpeän kasvot. Jännitysromaani. 2005.
Piippo ja katala kumppani. Jännitysromaani. 2007.
Piippo ja verhotut totuudet. 2008


Etsi Tuula Matintuvan teoksia Seitti-kirjastoista

 


Alajärven kaupungin kulttuuripalkinto 1997
Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahaston apurahoja useampana vuonna eri kirjoja varten, viimeksi v. 2006.
Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinto 2003

Pikkutyttönä piirtelin kaikkien satukirjojeni takakansiin. Erään kirjan kannessa on piirtämäni prinsessa, josta johtaa viiva hiukan etäämmällä sijaitsevaan viivamyttyyn. Kuva sai minut muistamaan tilanteen, jossa piirsin sen. Olin keksinyt sadun prinsessasta, joka meni vaaralliseen metsään. Yritin epätoivoisesti laatia sadusta piirrosta, koska minulla ei ollut hajuakaan kirjoittamisesta. Muistan ihmetelleeni turhautuneena, miten ne toiset tämän tekevät! Olen ollut todennäköisesti neljän vuoden ikäinen.

Ensimmäinen julkaistu kyhäelmä oli kirjoitus nuortenlehteen. Tarkastelin siinä kiemurtelevaan ja kiusallisesti käyttäytyvää otusta, eli oppilasta, opettajan silmin. Olin silloin 13-vuotias. Tapaus on jäänyt mieleeni siksi, että isäni pyysi minua huoneeseensa, näytti kirjoitusta naureskellen ja sanoi: "katsos, miten hauskan jutun joku on kirjoittanut." Tietysti hän ilahtui entisestään kuullessaan, että juttu oli minun kirjoittamani. Enteellisesti päätin tarinan ennustukseen, että tällaisesta kiusankappaleesta saattaisi tulla vaikka opettaja, kuten minun tapauksessani sitten kävikin.

Minut hyväksyttiin Nuoren Voiman Liiton jäseneksi runonäytteen perusteella, kun olin 16-vuotias. Kirjailijaliiton jäsen olen ollut vuodesta 1998.

Minä olen syntynyt ja kasvanut keskellä kirjoja. Kotona luettiin paljon. Minulla oli isoäiti, joka ei koskaan kieltäytynyt lukemasta satuja. Osasin ulkoa Topeliuksen runomuotoiset näytelmät. Kiihdyin kovasti, kun teatteriesityksissä oli jätetty vuorosanoja pois. Minut on kuulemani mukaan jouduttu usein kiusallisissa tilanteissa väkivaltaisesti vaientamaan, vaikka ilmiselvä pyrkimykseni on vain ollutkin puolustaa kirjailijan työtä. Perheessäni ei mystisoitu kirjailijan ammattia. Se oli arvostettu työ muiden töiden rinnalla. Vanhempi sisareni ajautui kirjailijaksi kummitätinsä Maija-Leena Nopparin innoittamana. Minä tein varsinaisen kirjoittamispäätöksen sinä kesänä, kun löysin Agatha Christien teokset naapurin pojan kirjahyllystä. Ahmin kirjat vinttikamarissa kahden kirjan päivävauhdilla. Pelkäsin välillä niin kovasti, että alakertaan meno hämärän portaikon kautta oli lähes mahdoton tehtävä. Silti päätin, että kerran vielä minäkin...

Kirjoitan tietokoneella. Kirjoittamiseni on iloa, surua, pakkoa, pakoa, epätoivoa, hammasten kiristystä, ahdistusta, vihaa, rakkautta jne. Joskus se on helppoa, joskus kaikkea muuta. Kehittelen juota aluksi päässäni. Alan kirjoittaa, kun henkilöt ovat tulleet riittävän tutuiksi ja olen saanut riittävät taustatiedot kootuiksi.

Kirjoittamiseni on aika itsekeskeistä. En pidä itseäni minään julistajana. Kirjoitan sellaisia dekkareita, joita itse haluaisin lukea rentoutuakseni.

omakohtaasia.gif (2494 bytes) Minulla on lukuisia lempikirjailijoita. Luen Mika Waltarin Sinuhen lähes joka vuosi, samoin Axel Munthen Huvila meren rannalla ja Tolkienin Taru sormusten herrasta ovat kestosuosikkejani. Isabelle Allende ja muut Latinalaisen Amerikan kirjailijat  viehättävät minua myös kovasti. Lukemisen lisäksi kuuntelen paljon CD-, ja kasettikirjoja, etenkin siivotessani ja ajaessani autolla pitempiä matkoja..

Tärkeintä elämässä minulle ovat lapset perheineen sekä kristillinen vakaumus. Minulla on ollut lapsesta saakka Jumalaan hyvin luottamuksellinen ja välitön suhde, joka murrosiän myrskyjen jälkeen kirkastui aikuisiällä ehkä hiukan kypsempään muotoon. 

kotomaakunnasta.gif (2844 bytes) En ole perimältäni eteläpohjalainen. Olen kuitenkin syntynyt täällä ja elänyt täällä lähes koko elämäni. Luulen, että lakeus on tullut osaksi minua, sillä ahdistun helposti, jos en kykene katsomaan kauas. 
lisatietoa.gif (2167 bytes) Tuula Matintupa Sanojen aika -kirjailijatietokannassa
paluu etusivullepaluu etusivulle
Tiedot 07.03.2012 © Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto